Vaaleat Belgian herkut

Tämän illan teemana toimi yksi bosalaisten suosikeista, eli Belgia. Teema onkin sopiva, sillä Tuulensuusta löytyy Suomen paras belgioluiden valikoima. Tällä kertaa itse ilta tosin poikkeuksellisesti pidettiin Sidreria Inezin kabinetissa, johon saatiin mahdutettua kaikki yli 40 innokasta oluen maistelijaa. Tällä kertaa keskityimme käytännön syistä nimenomaan vaaleisiin belgialaisiin oluttyyleihin. Gastropub Tuulensuun Juha Sorsa veti illan rennosti ja asiantuntevasti, kuten Gastropubien porukan tyyliin kuuluu. Kysymyksiäkin sateli mukavasti illan aikana ja joihinkin vastaillaan tässä ohessa. Klikkaamalla tuotteen nimeä pääset sen arvioihin RateBeerissä.

Belgian olutkulttuuri

img_0722Siinä missä Saksa on olutmaana noudattanut puhtauslakeja (eli oluen koostumus on tarkasti säädelty), on Belgia mennyt päinvastaiseen suuntaan. Villien tyylien vuoksi Belgia onkin monen olutharrastajan ehtymätön graalin malja, josta löytyy jännittäviä oluita jatkuvasti.

Belgialaisille oluille on ominaista se, että niitä ei humaloida kovinkaan vahvasti, vaan taika on enemmän hiivassa, joka erilaisilla hiivakannoilla ja eri tyyppisillä käymisillä tuo tarpeen vaatiessa raikkautta tai hedelmäisyyttä.

Aloitimme makumatkan hyvin tyypillisestä, poikkeuksellisesti tässä kreikkalaisen Athos-etiketin alla kulkevalla Anker Blondilla. Raikas, helppo ja konstailematon belgialainen ale. Humala selvästi loistaa poissaolollaan, mutta maussa on hedelmää ja hyvin tyypillisen belgioluen ominaisuudet.

img_0729Saison

Seuraavaksi lasissa oli hyvin perinteistä, työläisten janojuomaksi suunniteltua juomaa, saisonia. Saison voi olla tyypillisesti melko villistikin maustettu, kuten tämä Saison de Pipaix (mausteina mm. inkivääri, anis, appelsiinin kuori, mustapippuri). Myös ominaista on että sitä harvemmin löytää kahta samanlaista, koska käytetty hiivakanta vaihtelee paljon.

Tyypillisesti mietoja ja muinoin nimenomaan sadonkorjuun aikaan työläisten juomiksi tarkoitetut pale alet ovat nostaneet jälleen uudestaan päätä. Olutta on tarjoiltu kautta aikain siksi veden korvikkeena, että olut varoittaa kyllä infernaalisella hajulla mikäli siihen on eksynyt bakteeri, mutta vedessä voi piillä hajuton ja mauton kuolema bakteerien muodossa. Yksi sivilisaation kehityksen edellytyksistä onkin ollut olut, sillä se on ollut turvallisin janojuoma jo muinaisesta egyptistä saakka.

Luostarioluista

Luostareissa munkeilla on kaksi päätehtävää: rukoilla ja tehdä työtä. Viileässä Belgiassa luostarit ovat olleet otollisia paikkoja kehittää oluenpanemista ja munkit ovatkin jo 500-luvulta lähtien panneet luostareissa olutta. Nykyäänkin tämä traditio on voimissaan, tosin eri muodossaan, kun Chimaynkin kokoinen trappistipanimo on jo Hartwallia suurempi.

img_0746Tällä kertaa maisteltavana oli luostarioluista Chimaylta harvinaisempi Chimay Dorée (Spéciale du Potaupré), eli munkkien omaan käyttöön suunniteltu olut jota ei yleensä myydä kaupallisesti. Tämä miedompi 4,8% olut sopi hyvin virvokkeeksi työtä tehdessä ja rukoillessa, jolloin tuotetta saattoi kulua päivien aikana useampia litroja. Olut kun on monesti muualla maailmalla myös virvoke, ei vain päihde. Tyyliltään tämä oli perinteinen belgialainen trappistiale.

Luostarioluiden tyyleistä sen verran, että yleisesti puhutaan trappistioluista, joiden alkuperäisiä tyylejä ovat enkel (tumma ja mieto, nimenomaan luostareiden omaan käyttöön suunniteltu olut), dubbel (tumma, makeampi 6,5-8% olut) ja Westmallen trappistiluostarin kehittämä tripel (vaalea, yli 8% ja humaloidumpi olut). Dubbelista on myös kehitetty voimakkaampia versioita kuten quadrupel tai abt (10-12% alc). Moderneista tyyleistä on tuotu markkinoille blond ja bruin, jotka ovat sitten taas miedompia 5,5-7,5% ja mukailee tyyliltään perinteisiä. Trappistinimeä saavat kantaa seuraavat panimot: Achel, Chimay, Orval, Rochefort, Westmalle ja Westvleteren. Näiden lisäksi luostarioluen nimikkeellä löytyy myös muita oluita.

Huomionarvoista onkin, että uskonnoilla ei ole koskaan ollut ongelmaa alkoholin kanssa, vaan kirkonmiehiä on kiittäminen siitä että olut ja monet muut alkoholit ovat levinneet näinkin laajalle maailmalle.

Belgian helmet – lambicit

img_0750Muun muassa villikäymisellä (eli ei lisätty kontrolloiduissa oloissa hiivaa, vaan ilman omat hiivat ovat käyttäneet oluen) tehdyt oluet kuten lambic ja sen jatkotuotteet geuze, faro tai vaikkapa kirsikalla maustettu kriek ovat hyviä esimerkkejä autenttisista belgialaisista tuotteista. Hyvin usein belgioluissa on läsnä joko happamuus tai sitten varsinkin luostarioluiden kohdalla makeus. Olemme pitäneet aiemmin olutiltoja pyhitettynä lambiceille, mutta tällä kertaa esiteltävänä oli tästä tyylisuunnasta loistava Girardin Gueuze White Labeljoka on suodatettu gueuze ja edustaa hyvin tyyliään. Tämä on suhteellisen helposta päästä omenaisen arominsa kanssa, mutta näissä tyylilajeissa pääsee sellaisiin hullutuksiin asti, että parempi pitää mieli avarana.

Uuden ajan belgioluet

img_0747Koska Belgia kehittyy olutmaana jatkuvasti, täytyihän sitä tutustua myös uuden ajan Belgiaan. Hoegaarden edustaa uutta tyyliä raikkaan sitruksisella wit-tyylisellä ’valko-oluellaan’ ja tämä tuote onkin levinnyt tehokkaasti ympäri maailman kehittäjänsä Pierre Celiksen ansiosta. Tyypillisesti tätä saattaa ravintolat tarjoilla sitruunanviipaleen kera, mutta on eri asia kuinka etiketinmukaista on varsinkaan olutharrastajan lasiin pistää hedelmiä kaveriksi. Tämä on sellainen tuote joka löytyy joka ravintolan hyllystä peruslagerin vierestä.

Katso kuvagalleria illalta täältä.