Unohtuneiden Pubien Ilta eli kavereiden kesken UPI vietettiin jo ties kuinka monetta kertaa ja osansa hienon 25 henkisen joukkiomme läsnäolosta saivat tällä kertaa Tampereen keskustan itäisen rintaman ravitsemusliikkeet. Tapahtumaa marssittiin keltaisen lipun alla talvisodan henkeen, joka tosin unohtui aika nopeasti, sillä oli mukavan lämpöiset +20 astetta.
UPI starttasi Sorin Klubilta, joka tunnetaan myös boomareiden toisena kotikolona. Tuolla oli otolliset tilat päästä maistelemaan panimomestarimme meille tuottamaa Kuohu Party Petrol E8:aa ja Simba Apinasimaa. Nuo voimakkaat ystävämme takasi lentävän lähdön unohtumattomalle illalle.
Ensimmäinen virallinen etappi (nro 2.) kartalla äärimmäinen Kalevassa sijaitseva Ravintola Pirjo Riihiranta eli kavereiden kesken Pub Kantis tai Ravintola Kantarelli. Kiirehdimme, sillä meille oli tarjolla rajoitetun ajan hieno 2,50 euron oluttarjous, jota halusimme hyödyntää. Ravintola olikin jo tullessamme puolillaan paikallisia ja televisiossa pauhasi Lemmen Viemää. Me toimme lemmen tähän paikkaan ja tämä todellakin oli unohdettu paikka, häppärihinnat olivat mainiot!
Etujoukkomme lähti kiitämään erikoishintoja ennen päärykmenttiä seuraavaan valloituskohteeseen, joka oli Tampereen vanhin pub ja Salhojankadun Olutseuran koti, Salhojankadun Pub. Tämä varmasti monille kadotettu helmi on todella esiinnostamisen arvoinen, sillä tämä on kiistatta yksi viihtyisimpiä pubeja Tampereella. Etujoukkomme hoiti hommansa hyvin, sillä saimme mainion tarjouksen amerikkalaisesta Liberty Alesta ja perus hanaoluesta. Olimme enemmän kuin tyytyväisiä ja näitä oli hieno siirtyä terassille nautiskelemaan. Osa joukkiosta tutustui myös pientäkin pienempään biljardipöytään.
Ei ollut aikaa tuhlattavaksi, kun etujoukkomme jälleen joutui rientämään! Seuraava kohde on yksi tunnetuimpia Kalevan ravitsemusliikkeitä, mutta joukkiollemme ikävän unohdettu. Nyt otettiin paikka haltuun ja Hakametsän jälkimaininkien virallinen kotipesä oli hetken meidän kotipesämme, hei vaan Pub Pikilinna! Tuossa kohtaa yksi sodanpäämiehistämme sai ratkaisevan puhelun: UPI:n päätöspaikka vaihtui ja sauna lämpenee (selviää jutun lopussa).
Illan ehkä odotetuin paikka oli kuitenkin todellinen unohdettu helmi ja paikka, jossa ei ilman BOSA:n avustusta varmasti tulisi käytyä: Erotic Bar Pussycat. Tämä kulttuurihelmi tarjosi meille edukkaita oluita ja ilman sisäänpääsymaksua. Tosin voitaneen todeta, että pojat varmasti olisi halunnut Otto-automaatti-ekskursion ennen tätä, sillä tanssijat olivat mainioita! Raatimme suosittelee lämpimästi ja teemme varmasti toisenkin ekskursion tähän kulttuurielämykseen, joka on perin aliarvostettu.
Vaikka sisko tahtoisin jäädä, niin janoni on mun kova. Seuraavaksi kohteeksi olimme valinneet Armonkalliolla sijaitsevan armottoman Pub Hannibalin. Tosin jouduimme karvaasti pettymään, sillä Hannibal oli pelästynyt pahanpäiväisesti joukkiotamme, vetänyt ovet säppiin ja valot pois. Ehkä jopa piilotteli tiskin alla. Fiksu veto ehkä sinänsä. Ei auttanut itku markkinoilla, vaan oikaisimme ja lähdimme suoraan vauhdilla kohti päätöspistettä ja illan toista kohokohtaa…
Matkalla tyhjentyivät vielä viimeisetkin simapullot, joita oli mukaamme varastosta tarttunut. Olimme perin malttamattomia, askel alkoikin olla jo niin pitkää ja nopeaa, että luulisi meidän juoksevan henkemme edestä. Ei sentään, tämä oli paljon suurempaa. Jotain mitä ihmismieli ei vielä ymmärrä, mutta pian sen tulee kokemaan. Allekirjoittaneen tuttavat, hienot (erittäin hienot!) miehet Sauli ja Ari olivat tehneet mielenkiintoisen hankinnan ja sitä nyt mielellään meille BOSAlaisille esittelee. Mielellämme katselemmekin, sillä pojat olivat ostaneet kulttuuriravintola Kaijakan Laukontorin kupeesta. Juosten innosta pääsimme perille ja tuolla meitä jo herrasmiehet olivatkin vastassa. Olut oli edullista ja kuuluisa Kaijakan sauna oli pistetty meille lämpimäksi. Loppu on historiaa, mutta tällaista et voi kokea muualla kuin hyvässä seurassa, Boomareiden Olutseurassa.