Joulukuun väkevä olutilta

BOSAn olutillat ovat jo kulkeneet pitkän matkan siitä, kun taival aloitettiin. Tällä kertaa teemana olivat vuodenajan mukaisesti jouluiset tummemmat ja vahvemmat oluet. Alun perin suunnitelmissa oli tutustua Gastropub Tuulensuun Belgiasta saapuneeseen jouluoluterään, mutta kuorma ei ollutkaan ehtinyt vielä saapua perille. Onneksi ravintolan kattavassa valikoimassa erikoiserän puuttuminen ei silti paljon painanut. Omistaja Sami Lappalaisen ohjastamina lähdimme kokemaan vajaan kahden tunnin mittaista ja kahdeksan (!) oluen laajuista vahvojen ja luonteikkaiden oluiden tykitystä.

Ensimmäisenä kokelaana oli Tuulensuun henkilökunnan itsensä panema Scotch Ale. Skottityyliset alet ovat tyyliltään normaalia vahvempia ja humaloidumpia verrattuna brittiensaarien muihin tyylilajeihin. Skottialet ovat myös erityisen suosittu tyylilaji Belgiassa, jonne skotlantilaiset työläiset ja muut siirtolaiset veivät tyylin joskus satoja vuosia sitten. Itse olut on hapan, mansikkainen ja makea. Sokerin voi erityisesti tuntea jälkimaussa. Oluessa on käytetty kuitenkin melkoisesesti Fuggles humalaa mikä antaa katkeruutta ja tasapainoa jäätävälle jäännössokerin määrälle. 
 
 Jouluolut itsessään terminä on meidän markkinoijien keksimä termi ja asiakkaiden koukuttamiskeino.

Seuraava kohde on tyyliltään lambic eli spontaanikäytetty olut Liefmans Glühkriek. Tämä on suuren panimon valmistama makea kirsikkainen jouluolut, jota voisi luonnehtia perinteisen hehkuviinin eli glühweinin olutversioksi. Olut on kirsikkaa, esanssia, omenaa, hiilihappoa ja hiukan hapan. Lämmitetty limulambic. Jotain jää puuttumaan.

Syyt  sille, miksi Gastropub Tuulensuu on vuodesta toiseen valittu Suomen parhaaksi olutravintolaksi, alkavat löytyä.
Seuraavaksi on toinen yritys lambicien maailmaan Chapeau Winter Guezen muodossa. Jälleen olut ei ole aito luonnon tuote, vaan oluessa on käytetty keinotekoisia aromeja. Päällimmäinen maku on boysenmarja. Tämä on melkein kuin valion boysenmarjajogurttia joisi. Olut on makea, teennäinen ja limusiiderimäinen. Kohtuullisen hyvä verrattuna panimon muihin tuotoksiin, mutta silti heikko esitys lambicien tyylilajissa.  Olut ja mehusiideri yhdistyvät.

Neljäntenä oluena pöytään pamahtaa jo kunnon herkku. Alkostakin löytyvä Ayinger Winter-bock on selkeästi yksi joulusaunan ehdottomista hittituotteista.  Tuote on vahva vehnäolut jossa on banaania, sitrusmaista ja yrttistä raikkautta, hieman hiilihappoa ja omaan suuhun miellyttävää happamuutta. Todella tasapainoinen olut, jota itse olen hamstrannut paljon joka joulu, kun Alko on sitä suostunut valikoimaansa ottaa. Suosittelen!

Puolessavälissä maistelua alkaa Sami Lappalaisen tykitys. Syyt  sille, miksi Gastropub Tuulensuu on vuodesta toiseen valittu Suomen parhaaksi olutravintolaksi, alkavat löytyä.

Ensin pöytäämme ilmestyy vuodesta 2008 kypsytetty Schneider Weisse Aventinus Weizen-Eisbock

05
Osa illan kattauksesta (+ 2 hanatuotetta)

Oluet kypsyvät eri tavoilla. Osa oluista menettää makuaan ja monimuotoisuuttaan kypsyessään, mutta jotkut saavat huomattavasti uusia ja positiivisia piirteitä. Aventinus Weizen-Eisbock on yksi voittajista. Itse en ollut henkilökohtaisesti koskaan aiemmin  maistanut kyseisen oluen kypsytettyä versiota. Ero tuoreen ja vanhan välillä on kuin yö ja päivä! Tuore olut on brutaalia banaania ja makeutta, kun taas kypsytetty on hienostunutta luumua, kuivattuja hedelmiä ja täydellistä sopusointua makeuden, alkoholisuuden ja kuivuuden välillä. Täyttä nautintoa. Prosentteja vaatimattomat 12 %. Ostakaapas näitä varastoon!

Seuraavaksi on yleisön pyynnöstä saksalainen Eisbock-tyylilajin esikuva Kulmbacher EKU 28. Maku on yltiömakeaa mallasta, alkoholia, ujoa saksalaista humalaa ja hieman kirpeää. Tässäkin alkoholia kevyet 11 %. Kohtuullisen tasapainoinen tuotos.

Toiseksi viimeisenä oluena pöytään ilmestyi yksi olutmailman isoista legendoista – Itävaltalainen Schloss Eggenberg Samichlaus vuodelta 2008. Olutta valmistetaan vain yksi erä vuodessa, jolloin se pannaan suomalaisittain ylevästi aina itsenäisyyspäivänä 6.12 ja se tulee myyntiin aina lokakuun alussa. Meillä oli lasissa 6.12.2008 pantu versio, joka on ehtinyt jo kypsyä kolme vuotta. Olut on tasapainoinen, makean toffeinen, hieman katkera ja sisältää paljon myös aventinuksen tapaan kuivattua hedelmää. Hurulan Pyryn sanoin Aventinus oli kuivattuja luumuja ja Samiclaus pelkkää överiluumukeittoa. Mielestäni todella hyvä ja harvinainen jälkiruokaherkku. Tässäkin kevyet 14 % alkoholia.

Viimeisenä herkkuna pöytiin pamahtaa harvinaista ja erikoista herkkua. Belgialaisen Dubuissonin panimon erikoisuus Bush de Nuits on kypsytetty burgundilaisissa punaviinitynnyreissä. Tämäniltainen olut on vuodelta 2010. Yhden 0.75 pullon jälleenmyyntihinta on itsessään n. 35 euroa. Oluessa tammitynnyrin ja punaviinin tanniinit ja aromit hyökkäävät ensimmäisenä kielen päälle. Seuraavaksi tulee vastaan suklaata ja toffeeta. Mausteinen, alkoholinen ja palaneen sokerin jälkimaku päättävät kokemuksen.  Loistava olut!

Kaiken kaikkiaan Gastropub Tuulensuu ja Sami Lappalainen loihtivat taas esille loistavan kattauksen siitä mitä jouluolut voi olla ja mitä merkityksiä ne voivat sisältää. Jouluolut itsessään terminä on meidän markkinoijien keksimä termi ja asiakkaiden koukuttamiskeino. Mausteet, yltiömakeus ja muut kikkailut ovat vasta 20. vuosisadan kaupallisuuden tulosta. Juokaa ihmiset jouluna olutta mikä maistuu hyvälle – älkää sitä, mitä kauppa väittää jouluksi!

Kuvia

[nggallery id=26]