Eestiläinen etsikkoaika

Eilen palautimme asuinhuoneistoni jakajan kanssa viimeisempiä konkreettisia jätteitä kolmen viikon takaiselta matkalta Eestinmaalle. Brooklyn Breweryn kunniakkaat lasikuoret kilahtelivat palautusautomaatin teräspintaa varten, mutta kirstuun ei uponnut kolikoita. Harvoin oluen nauttimisesta tosin palkkaa maksetaankaan, ellei nyt satu olemaan akateemisen olutseuran jäsen. Kulttuuriekskursiot ovat oivallinen esimerkki oluen juonnin tahtotilasta, eräänlaisen henkisen pääoman kasvattamisesta. Lähes 30 tunnin yhteinen taival madaltaa sietokyvyn kynnystä ja luo yhteisiä arvoja. Sellaisia, joista ei yleensä juuri puhuta.

Kyykkäviikonlopun aiheuttaman hien tasaannuttua heräsin alkuviikkoon odottavaisena (toim. huom. jossain helmikuun paikkeilla, aktuaalista päivämäärää tuskin kukaan muistaa) ja Boom Kahilla kyllästettynä. Niin, pullojen palautteluseuran lisäksi kolhoosiasumisen huomattavia etuja ovat musikaaliset herätykset teemoittain. Tänään oli selkeästi Robinin aika. Mieltäni maalasi tragikoomisen musta kuva tutuista laivakäytävistä, joihin niin usein olin nojannut. Kerrosvuoteet ja buffetin aiheuttama endorfia herätyskellosiivoojista puhumattakaan näyttäytyivät silmissäni yhtenä surkeiden sattumusten sarjana. Vetoan yleensä risteilykultista puhuttaessa siihen, etten vapaaehtoisesti matkusta laivalla. Poisluku yliopiston tarjoamien ekskursioiden suhteen minulle sallittakoon.

Lähdimme matkaan kuohunnan siivittämänä. Kerroin härskiyden rajapintaa kurkottelevia blondivitsejä jalkojen aukaisemisen yhteydestä Ikean huonekaluihin, mutta kukaan ei nauranut. Härskiydelle ei ollut sijaa; tajunnanvirtaa maalasi vain kuva Bruuverin maistelusetistä, jota kohti suuntasimme.

Bruuverimaista

Helsingin päässä Bosa otettiin vastaan bruuverimaisella lämmöllä. Satuhahmoa muistuttava, lyyrisen suomalaisesta kielestä intoutunut panimomestari vihki meidät Humbugin, tuttavallisemmin humpuukin, sekä Saimaan Double Ipan saloihin. Omaan lasiini kaatui maistelusetin jälkeen hanasta valloittava Krombacher Weizen, joka utuisella sameudellaan vauhditti alkavaa iltaa.

Tänään otetaan, tänään otetaan

Terminaalissa luotimme porttiteoriaan ja tyydyimme litkimään yläkanttiin hinnoiteltua olutta muovituopeista ja -tuoleista. Eihän hyvää ketjua saanut vielä katkaista. Tässä yhteydessä haluaisin kertoa, kuinka nautimme laivalla laadukkaista merenelävistä ja tanssimme loppuyön laivabaarissa aamuun asti. Uusia sosiaalisia verkostoja tuli luotua Tomas Ledinin rytmikkääseen tahtiin, eikä herätyksen koittaessa väsymykselle ollut tilaa innokkuudelta. Valitettavasti Tax Freen avauduttua liikkuvuudelle ei ollut tarvetta. Osallistavaa kulttuuria luotiin epämääräisten korttipelien avulla, ja aamulla korviini integroituneesta Maija Vilkkumaan renkutuksesta päätellen ilmaisimme itseämme myös karaoken keinoin.

SuperAlkon tarjoama ilmainen kuljetus

Koska Bosa kannattaa jäsenistään huolehtimista, aloitimme seuraavan päivän savulohella Kochi Aidadin aamiaisbuffetissa. Viimeiset fyysisen likaisuuden rippeet pesimme pois Olympic Hotelin 26. kerroksen kattosaunalla ja uima-altaalla. Kosketellessani varpaillani hiuksilla ja ihmisrasvalla kerrostetun veden pintaa, tunsin hienoista sääliä kyseisen hotellin siivousjaostoa kohtaan.

Bosa kannattaa terveellisiä arvoja

Toiminnan ytimeen olutseuramme pääsi Beer Housen sitsien myötä. Pohjolanpidot sekä Tänään otetaan kohdemaan kielellä herätti meidät mieluisaan ajatukseen päivän nuoruudesta. Jännitysnäytelmä Suomi-Venäjä -pelikin oli vasta alkamassa. Koska myös bosalaiset edustavat ulkomailla näyttäytyessään nationalismin koskettavaa otetta, päädyimme seuraamaan peliä perinteiseen Helsinkipubiin. Sanoja ei tarvittu – koostuihan lafkan katselijakunta vain lähinnä suomalaisista. Harmittavaa kyllä, reittimme kulki voitolla yöhön lähtemisen sijasta voitolla laivalle. Merimatkan häilyviä muistikuviani määrittää jälleen karaoke, jonka lavan Bosa valloitti kelta-valkoisin voimin. Seuraavan päivän tunteitani kuvasi parhaimmillaan laivalla kuultu rahtaritulkinta: ”Eesti, Eesti, Eesti, kaipaan sinne perkeleesti”.

Kansallistunteen hurmiossa

Miira Kokkonen